[attr="class","postauspohja"]
Cordyceps 20, tunnettu myös lyhenteellä COR-20, on cordyceps-sukuun kuuluvien sienilajien (pääosin Cordyceps militaris) aiheuttama itiöiden välityksellä tarttuva infektio. COR-20-infektion saaneen eliön verenkiertoon siirtyy itiöitä, jotka muodostavat ruumiin parhaiten kasvualustoiksi sopiviin osiin – kuten imusolmukkeihin ja limakalvoille – pesäkkeitä, joista kasvaa ajan kuluessa jopa suuria sieniulokkeita. Infektio kasvaa parhaiten eliöiden pään alueella, sillä aivot, kasvojen limakalvot ja kaulan imusolmukkeet ovat lähekkäin, ja täten erinomainen kasvualusta sienelle.

Ihmisessä COR-20-infektio alkaa usein sieltä, mistä tartunnan aiheuttaneet itiöt ovat päässeet kehoon. Itiöitä sisältävän ilman hengittämisestä infektio leviää todennäköisimmin aivoihin ja muuttuminen tapahtuu nopeasti, kun taas esimerkiksi jalkaan pureman saaneella muuttuminen zombieksi voi kestää useita päiviä. Muutamissa tapauksissa infektoituneen puremakohdan ja sitä ympäröivän alueen (kuten raajan) poistaminen on todistautunut toimivaksi tartuntariskin pienentäjäksi, kunhan poisto on tehty alle tunnin kuluttua pureman saamisesta.


Vaikka COR-20-immuniteetin olemassaolosta ei ole julkisia todistusaineistoja, yleisen kansan sisällä kulkee vahvoja huhuja immuniteetista. Toiset elävät epäuskossa, kun taas toiset uskottelevat itselleen ja läheisilleen, että vahvat immunogeenit tarkoittavat COR-20-immuniteettia. Kansainvälisen Terveysviraston lausunnot ovat todistaneet tämän väittämän valheelliseksi ja harhaanjohtavan tiedon leviämisen estämiseksi on nähty suurta vaivaa, mutta uusia mustia lampaita tuntuu ilmestyvän kuin tyhjästä.

On kuitenkin todettu, että immuniteetti COR-20-infektiolle on olemassa, ja sen todennäköisyys ihmisellä on noin 0.5 % / 10 000. Immuunilla ihmisellä on täysi immuniteetti tartunnan neurologisille vaikutuksille, mutta sieni-infektion saaminen ja leviäminen on mahdollista puremien välityksellä. Itiöiden hengittäminen ilman välityksellä ei ole todistautunut kykeneväksi sienen levitykseen immuunin ihmisen kehoon.

• Zombieinfektion ensimmäinen vaihe.
• Muutos ihmisestä juoksijaksi tapahtuu noin 1-24 tunnissa.
• Melko tyhmiä, eivät ovaa tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Eivät myöskään osaa käyttää aseinaan mitään, tai avata ovia tms.
• Kömpelöitä ja huolimattomia, saattavat kompastella tai putoilla.
• Sama nopeus ja vahvuus kuin ihmisellä, saa kuristettua takaapäin.
• On myös passiivis-aggressiivisia juoksijoita, jotka eivät hyökkää impulsiivisesti, mutta niiden lyöminen tai häiritseminen millään tavalla voi saada aikaan hyökkäysreaktion.

Juoksija on ensimmäinen tartunnan vaihe, ja yleisin muoto muutenkin. Ne ovat melko ajattelemattomia ja omalla tavallaan kömpelöitä, sillä niiden hyökkäystapa on hyvin impulsiivinen. Silti jotkin juoksijat voivat ajatella passiivis-aggressiivisesti, jolloin ne eivät välttämättä hyökkää, vaikka niiden edessä seisoisi ihminen. Juoksijoiden aistit toimivat kuten aivastus; hyökkäämishalun syrjäyttäminen vaatii paljon tahdonvoimaa. Vaikka zombie olisi passiivis-aggressiivinen, se ei tarkoita, että se olisi vielä ihminen.

Juoksijoita esiintyy miltei kaikkialla, eniten avarissa tiloissa tai hylätyissä rakennuksissa. Ne kuulevat melko hyvin, mutta hiipimistä tai varovaista kävelyä ne eivät kuule. Huonontuneen näkökyvyn takia juoksijat näkevät parhaiten liikkuvat asiat, mutta tunnistavat myös paikoillaan olevia asioita, kuten ihmisen muodon.

Ääntely juoksijoilla on melko ihmismäinen: ne ähkivät ja valittelevat kivuliailta kuulostavilla parahduksilla, mutta jotakin erikoista huomatessaan ne voivat huutaa melkoisen kovaa. Jos juoksijalla on saalis näkyvissä, se huutaa ja ähkii melko ajattelemattomasti, mikä saattaa paljastaa uhrin muillekin zombieille.

Juoksijan voi tappaa ihan vain hakkaamalla tarpeeksi kovalla voimalla, mutta tehokkaammin ampumalla tai osumalla riittävän vahvalla/tuhoisalla aseella (tuliase, tikari tms. tai vain esimerkiksi sorkkarauta tai muu kova esine) mihin vain osaan ruumiista. Tehokkain ampumistappo on tietenkin osuma suoraan päähän, tällöin monia ampumiskertoja ei tarvita. Veitsellä tai puukolla tappaminen onnistuu vain, jos iskut kohdistuvat päähän tai kaulaan, sillä iskuja muihin ruumiinosiin tarvittaisiin miltei satoja, jotta tappo olisi varma. Juoksijan voi myös tappaa kuristamalla tai vääntämällä niskat nuriksi, tämä siksi, koska juoksija on vielä niin heikko. Kuristaminen ja niskojen vääntäminen ovat hiljaisimmat tavat tappaa, täten muut lähistöllä olevat zombiet eivät havaitse tappoa ihmisen aiheuttamaksi.


Juoksijat ovat melko tavallisen ihmisen näköisiä, mutta niiden ryhti on melko huono. Ruumiinrakenne on usein melko samanlainen kuin entisellä ihmisellä, joten miehet ja naiset erottaa ulkoisesti. Ihmisen lihaksikkuus tai muodokkuus näkyy olennossa myös zombien muodossa. Tosin, lihakset surkastuvat nopeasti liikunnan ja ravinnon puutteellisuudessa, samoten luonnollisesti paino putoaa.

Haavaumat ja ihon repeämät ovat juoksijoilla yleisiä, ja iho on useimmiten likainen tai rosoinen. Juoksijoiden huulet ja ikenet ovat yleensä alkaneet irtoamaan ja vetäytymään sisäänpäin. Silmätkin ovat melko nuhjuisen näköiset ja joillakin ne irtoavat pois jättäen jälkeensä mädäntyneen haavan, joka myöhemmin rupeutuu ruman näköiseksi ja rosoiseksi patiksi.

Juoksijat omaavat jonkin verran hiuksia, elleivät ne ole irronneet kuivan ihokerroksen mukana. Ihmismäistä olemusta korostaa myös entisen ihmisen vaatteet, jotka nekin ovat useimmiten repeytyneet tai kuluneet miltei käyttökelvottomiksi.

• Zombieinfektion toinen vaihe.
• Muutos juoksijasta vaanijaksi tapahtuu noin kolmessa kuukaudessa.
• Hiukan viisaampia kuin juoksijat, sillä osaavat vaania uhriaan huomaamattomasti ja hyökätä vasta kun uhri on tarpeeksi lähellä.
• Eivät ole tarpeeksi älykkäitä aseiden tms. käyttämiseen, mutta osaavat arvioida hyvän tilanteen uhrinsa kimppuun hyökkäämiseen.
• Jos vaanija tajuaa, että sen uhri on huomannut sen, vaanija hyökkää suoraan kimppuun.

Vaanijat ovat jo melko hankalia zombieja. Niillä on suunnitelma (vaikkakin epätarkka) uhrinsa vaanimiseen, ja ne käyttävät suurimman osan ajastaan piilossa saaliita etsien. Vaanijat eivät kuitenkaan aina turvaudu piiloon vahtaamaan uhrejaan, vaan hätätilanteessa hyökkäävät suoraan uhrin kimppuun juoksijamaisesti.

Vaanijat oleskelevat useimmiten pimeissä ja sokkelomaisissa paikoissa, kuten viemäreissä, katakombeissa tai kellareissa. Myös metsät ovat niille hyviä saalistuspaikkoja, sillä puiden ja pensaiden takana niiden on hyvä piileskellä ja vaania. Avaroilla paikoilla vaanijoita ei yleensä tapaa, muuten ne eivät voisi vaania saaliitaan, vaan hyökkäisivät suoraan huomatun saaliin kimppuun.

Piileskelevät vaanijat eivät usein ääntele kovinkaan paljon, mutta jonkinlaisia kiljaisuja tai korahteluja ne voivat päästellä. Hyökätessään ne ovat hyvinkin äänekkäitä, mikä luonnollisesti houkuttelee lisää zombieja lähistölle. Niiden ääntely saattaa välillä kuulostaa jopa naksuttajalta, mutta vaanijan äänet erottaa muista.

Vaanijan tappaminen ei eroa juoksijan tappamisesta kovinkaan paljoa, mutta kuristaminen tai niskojen vääntäminen ei välttämättä onnistu, sillä vaanijat ovat tietoisia ihmisen läsnäolosta, ja tietävät missä se on. Joitakin vaanijoita on myös hankala tappaa, sillä ne ovat jonkin verran vahvempia kuin juoksijat. Täten muualle kuin päähän kohdistuvia aseen osumia tarvitaan luultavimmin useampia. Päähän osuma taas on vaanijoillakin heti tappava.


Vaanijat saattavat muistuttaa juoksijoita, mutta niiden kasvoissa saattaa olla jonkinlaista sientä. Niiden ruumis on nälän suuruudesta riippuen surkastunutta lihasta tai jonkinlaista rasvakudosta, tai vain pelkkää luuta ja nahkaa. Useilla vaanijoilla on myös nivelrikkoja tai luiden surkastumia, minkä takia jotkin vaanijat näyttävät hyvin kivuliailta, sillä ne juoksevat tällöin melko omituisesti.

Vaanijoiden kasvot ovat voineet muuttua jo vihreiksi sieni-infektion takia. Niiden ruumiissa voi näkyä myös mädäntymiä tai irtoilevia ihonpaloja. Kynsiä tai hiuksia niillä ei luultavimmin ole, mutta ne ovat voineet säilyä melko hyvinäkin. Iho on juoksijaa rosoisempi, lisäksi haavaumia ja ihottomia kohtia on yleensä enemmän.

Vaanijoiden vaatteet ovat useimmiten mädäntyneitä tai pois kuluneita, mutta ne omaavat silti jonkin sortin vaate-/riepukerran. Joillakin sieni-infektio on mädättänyt ihoa niin paljon, etteivät niiden ruumiit enää näytä kovinkaan inhimilisiä.

• Zombieinfektion kolmas ja viimeinen vaihe.
• Muutos vaanijasta naksuttajaksi tapahtuu noin 11-14 kuukaudessa.
• Ovat täysin sokeita, mutta kuulevat hiivintäaskeleetkin.
• Eivät osaa käyttää minkäänlaisia työkaluja, eivätkä osaa avata ovia.
• Vaikka ovat sokeita, osaavat navigoida kuulonsa avulla.
• Hyökkäävät suoraan pienintäkin ääntä kohti, joten niitä voi myös helposti harhauttaa esim. heittämällä jotakin tai muutoin aiheuttamalla ääntä toisessa suunnassa.

Naksuttajat ovat omillaan melko rauhallisia ja liikkumattomia, mutta riehaantuvat heti jos ne kuulevat pienimmänkin äänen. Naksuttajien etenemistapa on hyvin horjuvainen ja hutera, mutta silti hyvin nopea, varsinkin jos ne kuulevat jostakin ääntä, sillä ne eivät jätä ääntä missään tilanteessa huomioimatta.

Naksuttajat pitävät metsistä, mutta niitä löytyy miltei kaikkialta. Yleensä naksuttajia esiintyy samoilla alueilla, sillä samoilla alueilla oleskelleet zombiet ovat luultavimmin muuttuneet kaikki samanaikaisesti naksuttajiksi, joten jos jossakin esiintyy naksuttaja, on siellä luultavasti niitä enemmänkin.

Nimensä naksuttajat ovat saaneet niiden ääntelytavasta. Ne eivät nimittän osaa enää äännellä lainkaan ihmismäisesti, vaan niiden äänet ovat kuin kauhuelokuvasta. Ne ääntelevät neutraalisti kimeillä ja karheilla naksahtelevilla äänillä, mutta jotakin kuullessaan niiden ääntely muuttuu korvia raastavaksi kirkumiseksi.

Naksuttajat ovat taistelussa vaikeimpia tapettavia zombieja. Niitä ei saa lyötyä läheltä muulla kuin pitkällä ja tehokkaalla lähitaisteluaseella, sillä ne ovat niin nopeita hyökkäämään. Jos lähistöllä on useita naksuttajia, kannattavin tappamistapa on jousi, jokin heitettävä teräase tai tuliase hiljentimellä. Naksuttajat ovat zombieista vahvimpia, minkä takia kaukoaseella osumia tarvitaan huomattavasti enemmän kuin juoksijoilla tai vaanijoilla. Tehokkain tappo naksuttajalle — kuten kaikille muillekin zombievaiheille — on osuma päähän.


Naksuttajien ruumiit ovat miltei kokonaan sieni-infektion peitossa, muutoin suurimmalta osalta mädäntyneet. Niiden iho on täynnä sientä ja rosoista, märkivää tai hyvin kuivaa ja elotonta ihokerrosta. Niiden jalat voivat olla haljenneet tai kuluneet melko paljon, minkä takia ne eivät voikaan kävellä hyvin.

Naksuttajat tunnistaa helposti siitä, että niiden kasvot on kokonaan mädäntyneet irti tai sienen peitossa siten, että vain jonkinlainen suuaukko on jäljellä. Täten kun muut aistit ovat ehtyneet, kuuloaisti on uskomattoman tehokas.

Naksuttajien vaatteet ovat voineet jäädä sienen tai mädän ihokerroksen alle, tai vaan kuluneet pois. Niiden vartalot eivät kuitenkaan suo esiin minkäänlaisia siveettömyyksiä, joten niitä voisi kutsua kokonaan mutaatioituneiksi.

• Zombieinfektion neljäs vaihe.
• Muutos naksuttajasta paisujaksi tapahtuu noin 3-6 vuodessa.
• Peittynyt räjähtäviin itiöpesäkkeisiin.
• Yleensä hitaita ja kömpelöitä, pystyvät liikkumaan kuitenkin nopeasti jahdatessaan ääntä.
• Suurikokoisia ja voimakkaita, eivät erityisen älykkäitä.

Naksuttajat kehittyvät vuosien aikana paisujiksi, erityisesti kosteissa olosuhteissa. Esimerkiksi viemäreiden tai vesistöjen läheisyyksissä tai jatkuvasti sateelle altistuneet harhailevat naksuttajat kehittyvät useimmiten paisujiksi sitä mukaan kun sieni-infektio valtaa enemmän ja enemmän naksuttajan ruumista. Paisujat ovat passiivisina hitaita, mutta kuullessaan äänen, ne pystyvät liikkumaan nopeastikin.

Paisujia esiintyy lähinnä kosteilla alueilla, mutta ne harhailevat kuivemmillekin seuduille. Viemärit tai tulvineet alueet ovat erityisen optimaalisia sijainteja paisujien kehitykselle, joten niihin törmäämisen mahdollisuus kasvaa huomattavasti näissä paikoissa. Paisujia esiintyy usein ryhmissä, jolloin ne ovat erityisen suuri uhka selviytyjille - usein ylitsepääsemätön.

Paisujat ääntelevät passiivisessakin tilassaan. Niiden avoimista suista kuuluu raskasta, rahisevaa hengitystä. Matala, kurluttava ääni on melko ällöttävän kuuloista, ja yleensä jos sen ehtii kuulemaan, on jo liian myöhäistä. Taistelussa tai vahingoittuessaan paisujat karjuvat ja huutavat, ääni edelleen käheänä ja raapivana. Paisujien sieni-infektiosta voi kuulua myös ääniä, kun ne vapauttavat happoa ja itiöitä ympärilleen.

Taistelu paisujaa vastaan on haastavaa ja vaarallista. Liian lähelle ei kannata mennä, sillä uhattuna paisujan keho vapauttaa happoisia itiöitä ympärilleen. Ne ovat voimakkaita, mutta eivät onneksi pysty puremaan ikuisesti aukinaisen suunsa takia. Kuoleva paisuja vapauttaa itiönsä räjähdysmäisesti, joten niiden tappaminen kaukaa tulen avulla on suositeltua. Paisujalta pakoon juokseminen on mahdollista, sillä suuren kokonsa takia ne ovat hitaista ja kömpelöitä.


Paisujat ovat suurikokoisia zombeja. Ne ovat turvonneet huomattavasti, ja sieni-infektio on vallannut koko niiden kehon, keskittyen erityisesti niiden yläruumiiseen. Paisujien päät ovat ylisuuria, ja kauttaaltaan itiöpesäkkeiden peittämiä. Vaikka joitakin ihmismäisiä piirteitä voi edelleen huomata niiden kasvoissa, ovat ne selvästi hirviömäisiä ja kauhistuttavia zombeja. Ne ovat sokeita, vaikka joidenkin päissä on vielä jonkinlaiset silmät tallella. Niillä ei ole enää vuosien jälkeen vaatteita päällä, tai ne ovat kokonaan hautautuneet sienikasvuston alle.

Sen lisäksi että paksu sienikasvusto tekee paisujista suurikokoisia, ne toimivat myös haarniskana ja suojelevat paisujia hyökkäyksiltä. Kosteissa tiloissa sienikasvusto voi olla pehmeämpää ja helpommin läpäistävää, mutta erityisesti kuivilla alueilla harhailevat paisujat ovat hyvin suojeltuja ulkopuolisilta uhilta.




[newclass=".temp2subots"]font: 600 16px/40px 'Karla'; text-transform: lowercase; letter-spacing: 0.3px; background: rgba(40,69,68,0.7); height: 40px; box-sizing: border-box; text-align: center; margin: 0 auto;[/newclass]

[newclass=".zombieleft"]float: left; margin-right: 20px;[/newclass]
[newclass=".zombieright"]float: right; margin-left: 20px;[/newclass]